SantaPark ja Tonttukoulu

566

”On tarua, on totta, on odotusta korvatunturin. On unelmia punaposkisten tonttujen, piparin tuoksun kanssa kauniiden valojen. Valkoparta kanssa muorin sekä poron nenän loistavan, sen näkymän jos saamme nähdä, keskellä lumen valkoisen.”

Tämä oma riimitykseni valtasi meidän poppoon Helsinki Vantaan lentokentällä illan hämärtyessä. Lentokenttäkin oli saanut itselleen Jouluntunnelmaa valojen ja ihanien koristeiden kera.

569

Olen itse pienestä pitäen toivonut saavani Joulun alla matkata kohden Suomineidon kaunista näkymää ja Joulun tarun tunnelmaa. Vihdoin olin lähellä tuota ihanaa unelmaa perheeni seurassa. Eritoten oli suurenmoista antaa pienelle neitokaiselleni Tairalle sadunomainen matka Rovaniemen kauneuteen ja Lapin tarujen läheisyyteen. Herätellä tuo Jouluinen tunnelma ja kauneus itseni sekä muiden sieluihin. Ikuisiksi ajoiksi, hyviksi muistoksi. Lapsenomaisella tavalla.

Olin tehnyt jo syksyllä varauksen, hyvissä ajoin Norwegian lentoyhtiön lentoihin Rovaniemen sydämeen. Hyvin edullisesti, 89€ meno-paluu henkilöittäin.

Oikea ajankohta ja ajoissa tehdyt varaukset mahdollistavat näin myös mukavat hinnat 🙂

541

18.11 lähdimme illalla kohti Rovaniemeä. Odotukset ḱorkealla. Nimittäin 19.11 oli tiedossa SantaParkin avajaiset. Voiko parempaa ajankohtaa vierailullemme olla. Ei todellakaan. Ja näin oli myös meidän tunnelma huipussaan. Taira oli piirtänyt jo kotona itse Joulupukille piiroksensa sekä väsännyt tontuille helmistä koruja. Ja miettinyt tarkasi mitä Joulupukille kertoisi.. 🙂 Ja mitä kaikkea kyselisikään. Neiti oli myös miettinyt miltä aito tonttu näyttäisi! Arvio oli aivan aivan pieni…..juuru ja juuri näkyvä….hmm..tässä ajatuksessa taisi olla suurikin muutos tulossa 😉 Muistutin Tairalle, että tontutkin syövät puuroa ja näin kasvavat myös isoiksi 🙂 Ja tottahan tämä on.

Kohti seikkailua, kohti pohjoista, kohti jotain ihmeellistä ja satumaista. Antaa siipien nousta vieden meidät korkeuksiin suurenmoisiin ihmeisiin.

Illanhämärässä laskeuduimme Rovaniemen lentokentälle, josta hypähdimme taksin vietäväksi kaupungin sydämeen. Olimme päättäneet yöpyä Santa Claus Hotellissa, joka sijaitsi itse Lordin aukion vieressä.

 

Huoneet olivat ihanan korkeita ja tunnelmallisia. Ja muutenkin Jouluinen todellisuus oli hotellissa kosketeltavissa. Nyt oli vain pystyttävä nukahtamaan, jotta yö kulkisi vauhdilla ja aamu sarastaisi nopeasti. Emme laskeneet nukahtaaksemme lampaita vaan tällä kertaa poroja 🙂

Ja vihdoin Lappilainen aamu herätti meidät ja oli aika valmistautua kohti päivän huimaa seikkailua, SantaParkia!

Hyvän aamiaisen jälkeen taksi alle ja muutamia kilometrejä kohti sitä suurta odotusta, jolloin itse Joulupukki tulee avaamaan SantaParkin, oman kotiluolansa oven! Oman tupansa! Oman Jouluisen maansa! Mitä kaikkea se pitääkään sisällään.

Voit vain kuvitella kuinka Tairalla oli värikkäitä lenteleviä perhosia vatsa pullollaan.

Neitokainen hyvä kun pysyi mukana omissa sanoissaan tai edes ajatuksissaan. Mielikuvitus viuhkoi vihdan lailla taivaan ja maan välillä. Joulupukinhan on neitokainen tavannut joka Joulu, mutta entäs tontut! Miltä he näyttävät, minkä kokoisia ja mitenkä ne juttelisivat? Ymmärränkö heitä? Monta kysymystä ja yhtä monta vastausta oli Tairan mielessä. Eikä kyllä äidinkään mieli yhtään rauhallisempi ollut, vaan täydellisen levoton ihanasta Jouluisesta tunnelmasta. Vaikka siinä tunnelmassa pitäisi rauhoittua. Mutta tässä tilanteessa jännitys ja suuri tunnelma saivat sydämen lyömään tahdikkaammin ja jopa hiukan silmät kostumaan odotuksen ilosta. Ja se on hyvin normaalia minulle.

Näin siis reippain mielin ja kevein askelin jopa hiukan kiiruhtaen kapusimme mäkeä ylös kohti Joulupukin tervehdystä 🙂

Reippaasti Taira lähestyi ovea silmät loistaen kuin napapiirin tähdet. Hän kurkisteli varpaillaan itseään näin pidentäen. Ja kyllä, punaista nuttua, sitä alkoi näkyä. Sekä myös kuulumaan käheää ääntä ja rauhallista sointua. Joulupukkihan se oli avannut oven toivottaen kaikki maailman lapset ja lapsenmieliset tervetulleeksi hänen luolaansa. Ja jos ei vielä lapsenmielinen ollut, niin voin jo tässä kertoa; Päivä SantaParkissa muuttaa ihmisen 🙂 Totaalisesti! Ja hyvä niin. Arjen kiireet tekevät meistä aikuisista monesti hyvin totisia ja mustavalkoisia. Tarvitsemme valoa ja väriä, suunnatonta iloa!

Taira otti reippaasti askeleita suunnaten tuota valkopartaa kohti. Ojensi kätensä päättäen kumminkin hypähtää Joulupukin halaukseen. Lämmin ja kaunis sekä iloinen hetki, jolloinka äiti jo oli aloittanut seuraavan kierroksen kyynelehtimisessä. Ilon ja rakkauden kyyneleet, odotuksen ja Joulun! Eritoten Tairan onnellisuuden näkemisen kyyneleet.

549

Ja sittenpä oli hyppy kohden luolan uumenia. Lähdimme kävelemään laskeutuvaa käytävää pitkin…syvemmälle ja syvemmälle susien ulvoessa hämärässä luolassa. Hiukan jopa jännitti. Mutta kun oikein siristi silmiään, saattoi nähdä luolan päässä valoa joka kantautui joulukuusesta. Valoa kohden siis astelimme.

538

Ja sinne päästyä olikin jo rennonpi olo. Ihanat kippuranenäiset tontut olivat vastaanottamassa etelän-ihmeitä ja tietysti muitakin Jouluisen olotilan haluavia.

536

Jätimme omat nuttumme naulakkoon ja lähdimme astelemaan hiukan lyhyempää käytävää pitkin. Hetipä jo vasemmalla näimme Joulupukin oman auton. Sitä vanhus käyttänee, jos porot eivät pääsekään lentelemään myrskyn sattuessa tai …tai ehkä tämä on vain Joulupukin upea kauppakärry 🙂 Jolla muoriaan ostoksilla käyttää 🙂 Muuutama valokuva ja taas matka jatkui.

537

“Reippahasti käypi askelein… “ tai jotakin sinneppäin ja kohti jotain aivan uutta.

Seuraavaksi edessämme oli suuren suuri ovi. Oven yläpuolella luki, näin suomennettuna “Tonttu Koulu”

554

Hmmmm…mitäköhän siellä opetellaan, kirjoittamista vai lukemista vai laskemista vai kaikkea edellä mainitsemaani…tai sitten jotain aivan muuta…..

550

Rohkea Taira päätti olla tonttukoulun seuraava oppilas. Täytyyhän sitä oppia tuntemaan ja tietämään miten tontut liikkuvat 😉 Jos vaikka kiukku päivään sattuu tulemaan tai jokin muu ärri mörri.

Ja näin tuo neitokainen hypähti avoimin mielin Tonttukoulun oppiin.

Kaksi reipasta tonttua saapuivat ovensuulle pyytäen uudet oppilaat sissän. Tonttukokelaille kerrottiin ja opetetiin tonttukoulun säännöt. Ja jo heti alkuunsa tähystäminen. Turvallisuussyistä.

557

Tärkeä elementti Tonttuillessa.

Tämän jälkeen suunnattiin pitkin käytävää kohden Tonttukoulun luokkaa. Tuo luokka oli täynnä kaikenlaisia oppimismateriaaleja, kuten ikkuna! Aivan! Ikkuna! Tontut nimittäin opettivat kuinka kurkistetaan ikkunasta sisään niin ettei kukaan heitä huomaa. Ja kyllähän Tairakin pääsi kokeilemaan omia taitojaan 🙂

Tonttukokeilaille opetettiin myös kuinka hiivitään hiiren hiljaa kohti kilttejä lapsia 🙂 Ensin noustiin varpaille ja sitten hiivittiin ja tähysteltiin. Jokainen pääsi kokeilemaan. Seuraavaksi oli maantiedon vuoro. Maantiedontunti. Suuren suuri kartta oli ripustettu Tonttukoulun seinälle. Valot vilkkuivat siinä punaisenaan eri kohteissa, joissa tontuilla oli ….no eipä kaikkea kerrota 🙂 Salaisuuksia, vain tontuille kerrottavaa 🙂

563

Tonttuopettajat tekivät myös visaisia maantietoon liittyviä kysymyksiä ja näin testasivat kokelaitaan.

564

Ja kun kaikki oppi oli tankattu jokaisen mieliin, oli tullut se hetki jolloinka valmistutaan, ensimmäisestä osiosta.

Nyt Tairasta on siis tullut Tonttukokelas. Vielä ihan tontuksi ei pääse kuin vasta vuoden päästä. Koeaika on päällä. Tästä upeasta suorituksesta sai hän kylläkin oman todistuksen ja tonttulakin! Neiti oli kuulemma hyvin varteenotettava tontuksi 🙂

565

Tonttukoulu oli kerrassaan upea opinpaikka. Opittiin olemaan kilttejä ja muita huomioon ottavia. Suurenmoinen elämys kaikenikäisille.

Nyt kun taidot ovat kohdallaan, on ilo jatkaa seuraavaan uuteen jännittävään kohteeseen Joulupukin luolassa.

Jääkuningattaren huoneeseen! Kyllä. Ja sinnepä ei ihan noin vain voinnut mennä. Oli löydettävä tontut, jotka jakoivat lämpimiä takkeja ja viisaita ohjeita.

Tästä kerron sinulle hyvin pian! Jäätävä seikkailu tulossa 🙂

Arvaappa jo kenenkä kengät?

552

www.santapark.com


Ken täällä asustaakaan?

526

Äidin ja tyttären tie johdatti eräänä kauniina päivänä kohden Kaisaniemen viihtyisää aluetta. Jalat kevyeinä pompimme ja hypimme syksyn värjäämien lehtien päällä. Potkimme lehtiä ja kikatimme, halailimme ja pusutimme. Meillä oli jo ihana päivä takana ja nyt vielä päivässä aivan uusi erikoinen tapaaminen tulossa. Sellainen tapaaminen, jota emme olisi edes ajatelleet mahdolliseksi.

Tarmokkaasti kuljimme kohti Kaisaniemessä pystytettyä värikästä telttaa. Ja kuten arvaat, se voi vain olla tuo maaginen Sirkus Finlandia.

517

Tairalla ja minulla oli tärkeä tapaaminen noiden porttien sisäpuolella. Emme olleet menossa katsomaan esitystä, koska olimme sen jo nähneet. Vaan meitä odotti uljas, upea ….enpä vielä paljastakkaan. Kurkistetaan seuraavaa kuvaa 🙂 Ehkä jo arvaatkin mistä tapaamisesta on kyse.

528

Mmmm..niin..missä sitä ollaankaan. Etsimämme seura ei kylläkään ollut sovitussa tapaamispaikassa. Jalkojemnme alla oli heinää ja  ympärillä tuoksuu ihanalta. Tätä viihtyisää karsinaa oli jo ilo tutkailla. Ja kenen koti tämä siis onkaan. No, seisoimme Frostyn omassa kodissa. Mutta itse sirkuksen tähti oli nyt jossain aivan muualla.

Päätimme lähteä etsimään Frostya. Ehkä tämä uljas näky oli harjoittelemassa esiintymispaikalla illan esitystä varten. Suuntasimmekin  suurella toiveikkuudella kohti itse päätelttaa. Löytyisiköhän ystävämme tuon verhon takaa?

532

Taira innokkaan jännittyneenä ojensi kätensä raottaen teltan ovea. Askel askeleelta hän hivuttautui teltan oven raosta sisään aivan uuteen kokemukseen. Ja tietenkin odottavan tuntein joskos Frosty olisi siellä.

Katseemme suuntautui heti kohti teltan sisällä olevaa keskeistä areenaa, joka valitettavasti ammotti tyhjyyttään.

533

Otimme toisistamme kädestä kiinni ja lähdimme hivuttautumaan kohti kutsuvaa sirkusareenan keskeistä osiota. Oli hassu olo. Näinkö jokainen sirkustaiteilija astuu kaikkien katsojien eteen. Nyt saimme kokea tuota tunnetta. Menimme yhdessä, äiti ja tytär, askeleita harppoen, hiukan sirkuksen hiekkaa potkien. Oli vain saatava tuntea se kaikki, mitä jalkojemme alta löytyi. Lähemmäs ja lähemmäs!! Halusimme tuonne keskelle.

535

Ja hetkessähän sitä oltiin aivan keskellä. Pyörimme ja katsoimme niitä kaikkia tyhjänä ammottavia tuoleja. Mietimme miltä tuntuisi olla tässä ja nyt suuren yleisön edessä. Hiukan jopa kutkutti tuo ajatus mieltämme…… ja aloimme rentoutumaan ja pelleilemään kuin ehdat sirkuspellet 🙂 Annoimme mielikuvitukselle vallan tuntea itsemme oikeiksi taiteilijoiksi!

Tämä oli meille uskomaton hetki, uskomaton kokemus, joka ei koskaan lähde mielestämme. Saimme hetken olla tähtiä ja antaa näin mielikuvituksen laukata kuin hevonen….niin..siitä puheenollen. Missähän meidän Frosty onkaan. Oli aika siirtyä etsimään seuraa, jota olimme tulleet tapaamaan!

Lähdimme kävelemään kohti hirnuvia ääniä, joita alkoi kuulua teltan ulkopuolelta. Kävellessämme  äänet kovenivat ja lähestyivät. Olimme nyt aivan varmoja, että yksi äänistä olisi uljas ystävämme.

521

Ja aivan, siellähän hän oli, Frosty! Taira hihkaisi äänekkäästi ilosta ja Frosty kääntyi!

Eikä hetkeäkään, kun tuo ihana heppa lähestyi Tairaa ihanine pilkkuineen. Neiti on tehnyt aiemmin jo tuttavuutta Frostyn kanssa, ratsastanut pariinkiin otteeseen ihanan huiskuharjan selässä. Voi sitä pienen ihmisen iloa ja rakkautta. Sitä suurta sydäntä. Lämmintä mieltä.

Ja pusuja niitäkin annettiin!!

534

Voi noita kahta ihanaa syksyistä hassuttelijaa. Mutta niin vain oli tullut se hetki, jolloinka olisi lähdettävä. Taira tarttui käteeni haikein mielin. Eron hetki on vaikea, mutta toiveikas tuleville tapaamisille. Niin minä kuin eritoten Taira, olimme valjastaneet pienessä hetkessä suuria muistoja. Kuvia sisimpäämme, joita muistella koko talven. Odotellen taas kevään tuloa ja Sirkus Finlandian saapumista kaupunkiin!

 

Kiitämme suurella sydämellä Sirkus Finlandiaa ja Jouni Aaltoa mahdollisuudesta kokea unohtumaton hetki!

Suomilapsimatkalla suurella sydämellä!


Narinkkatorilla leikittiin :)

516

Päätimme pitää äiti ja tytär päivän hyvän leikin parissa. Leikkiminenhän kuuluu meidän poppoon arkeen joka ikinen päivä, mutta päätimme myös kokeilla miltä tämä leikkiminen tuntuu ja onnistuu suuressa porukassa Helsingissä Narinkkatorilla. Koko Suomi leikkii-tapahtuma rantautui torstaina 13.10.2016 Helsingin sydämeen.

Me hyppäsimme junaan aamun valjettua Kirkkonummella iloisin ja avoimin odotuksin. Ilma oli huurteisen kylmä, mutta sehän ei meitä haitannut. Kunnon pukeutuminen, pipot ja hanskat sekä aurinkoinen mieli lämmittivät meitä viileässäkin säässä.

Junassa jo nauraa rätkätimme, mutta vielä enemmän lähestyessämme Narinkkatoria, jossa leikit olivat jo alkaneet. Musiikki raikasi ja lasten äänet kuuluivat juna-asemalle asti, melkein 🙂 Tunnistimme myös hyvin tutut äänet, jotka kannustivat jokaista leikin maailmaan. Ikää katsomatta!

Yleisöä leikittävät nimittäin Pikku Kakkosen juontajat Veera ja Jaakko. Tairan silmät loistivat kuin tähdet nähdessään Jaakon lavalla.

514

Jaskan Kiska on ollut neidin suosikki Pikku Kakkosta seuratessaan. Ja entäs Veera! Veera ja sammakko ovat ihastuttaneet Tairaa hauskoilla jutuilla. Sammakko taisi kylläkin jo olla talviunilla 🙂

Veera ja Jaakko

Veera ja Jaakko

Tairan silmät tapittivat molempia upeita juontajia. Ja eipä heidän tarvinnut pahemmin kehottaa mukavien leikkien ja laulujen maailmaan tässä ihanassa tempauksessa. Neiti oli heti valmis iloisiin leikkeihin ja niin kyllä myös koko Narikkatorin iloinen väki 🙂 Lapset ja aikuiset! Samalla tuli myös lämmiteltyä koko kehoa kylmän tuulen puhaltaessa syksyn säässä.

Tämä Leikkipäivä on sukupolvia yhdistävä, riemukas tempaus ja samalla lähtölaukaus Leikkipäivä-perinteelle. Lapset, äidit, isät, mummot, vaarit ja tarhan tädit ja….niin edelleen. Tämä yhdisti monen monta erillaista lasta ja lapsenmielistä!

Koko Suomi leikkii-hanke järjesttiin yhteistyössä Pikku Kakkosen ja Helsingin kaupungin Varhaiskasvatusviraston kanssa. Mukana myös Terhokerho hyvällä asiallaan! Tapahtuma oli maksuton ja näin palveli aivan jokaista henkilöä.

Tapahtumassa vieraili myös alligaattori 🙂 Aarne Alligaattori ja Viidakkorumpu puolestaan valloittaa niin lapset kuin aikuiset menevällä viidakkokompillaan. Taisimme ihastua tuohon ihanaan vihreään olioon, joka rytmitti hienosti suurilla tassuillaan:)

512

JOKA PÄIVÄ LEIKKIPÄIVÄ – LEIKKI KUULUU KAIKILLE :)!!!!!!!! Tämä lause jäi lopuksi raikaamaan minun ja Tairan mieliimme. Tairaan mieleen jäi myös ikuisesti ihana pieni hetki Jaakon seurassa!

Jaakko ja Taira

Jaakko ja Taira

Suomilapsimatkalla kiittää hienon asian eteen tehdystä hauskasta tapahtumasta. Muistakaa vanhemmat leikkiä!

Lisätietoa tapahtumasta saatte sivulta http://www.kokosuomileikkii.fi/

511

Ilmapallot lähtivät viemään leikkimisen viestiä kaikille Suomen lapsille 🙂


Ketkä tähän keittiöön saapuvatkaan :)

508

Niinpä, ketkä tulevatkaan täyttämään tämän uskomattoman tehokkaan keittiön? Ilolla ja ehkä myös leivonnaisten tuoksulla?

Tähän kysymykseen halusimme vastauksen ja lähdimmekin Tairan kanssa kohden Espoossa sijaitsevaa Weegeetä. Tämä kulttuurin kohtaamispaikka Tapiolassa juhlii 10 -wee ikäänsä toinen toistaan upeimmilla esityksillä sekä värikkäillä tapahtumilla.

Yksi hulppeista esityksistä oli mm. huikea Pippuridino-esitys, joka rantautui Weegeeseen Teatteri Hevosenkengän lavalta. Tätä nukketeatteria olimme Tairan kanssa jo moneen kertaan miettineet haluten nähdä tämän. Olimme kuulleet niin paljon hyvää tästä kokonaisuudesta. Tietysti myös halusin nähdä tämän esityksen, koska kouluaikojeni rakas ystävä Krista Putkonen-Örn on Pippuridinon näyttelijöistä toinen taiteilija.

Kahdestaan nämä kokit eivät keittiössään tuotoksiaan valmista, vaan sieltä löytyy myös heidän uskollinen muniva Emmi-kana. Tilanne oli kylläkin keittiössä mennyt siihen suuntaan, että tämä kananen päätti lähteä lomalle. Emmi-kanan kotkotuksin, hermolomalle. Ja kuten mööffin laissa, silloin alkaa tapahtumaan. Uskomaton kakkutilaus tulla tupsahti kirjeitse kokkien postilaatikkoon. Eikä ihan mikätahansa kakkutilaus…vaan kuninkaallinen sellainen.

Mutta apua! Kakkuunhan tarvitaan munia! Emmi-kana hermolomalla ja munatilanne nolla!

Huoli pois, neuvokkaat kokit kyllä keksivät keinon….mutta…… mutta mitä tapahtuukaan…. Niin, enpä kerro enempää, sillä en halua paljastaa sinulle tämän jännittävän esityksen yksityiskohtia. Annetaan hauskojen yllätyksien jäädä jokaiselle omaksi yllätykseksi 🙂

Suurenmoista tarinan etenemistä, iloisia hetkiä ja naurun purskahduksia! Pippuridino on superihana esitys!

Tämän hassun hauskan Pippuridino- esityksen loputtua oli Tairan mahdollista tutustua kahteen upeaan lavalla olleeseen tähteen, Emmiin ja Pippuridinoon. Näiden kolmen kohtaaminen tapahtui ilman kolmiodraamaa. Ystävyyttä ja katsekontakteja 🙂 Ja pääsipä Pippuridino Tairan suureen ja lämpimään halaukseen!

Sittenpä vielä Taira sai kokea upean hetken asettuessaan Kristan vierelle. Kuvaan tupsahti lisäksi tuo veikeä Pippuridino! Siitäpä syntyi iloa ja naurua 🙂

504

Tämä hulvaton Pippuridino on sinun ja perheesi nähtävä. Ja onneksi se mahdollisuus vielä löytyy! Sillä Pippuridino kuuluu edelleen Teatteri Hevosenkengän ohjelmistoon!

Käyppä kurkkaamassa;

Www.hevosenkenka.fi

Nukketeatteria parhaimmillaan!


Sirkus Finlandia ja ihana Frosty!

481

Taas oli tullut se hetki, jolloinka Sirkus Finlandia kutsui meidän perhettä salaperäisen teltan uumeniin. Tällä kertaa emme päätyneet Kaisaniemen esitykseen, vaan päätimme kohdata upean sirkuksen kotikunnassamme Kirkkonummella.

Suurta juhlan humua oli myös ilmassa, sillä Sirkus Finlandia on saanut tänä vuonna kakkuunsa puhallettavaksi 40 kynttilää. Suuret syntymäpäiväonnittelut sirkukselle!!!. Se on hulppea määrä, jolle ei voi olla kumartamatta suurella ihailulla.

Kiitos Sirkus Finlandia, ja vielä kerran suuret onnittelumme!

480

Isältä pojalle on matka taittunut Sirkus Finlandian historiassa. Matkaa tehden  upeiden taiteilijoiden ja eläinten kera. Ja kaiken tämän takia myös mekin saavuimme jälleen kerran Sirkus Finlandian alueelle.

491

Meidän suurin odotuksemme oli jälleennäkeminen hevosen kanssa, joka on köpötellyt sirkuksen mukana jo muutamia vuosia ja on sirkustirehtöörin omassa esityksessä. Tämä ihana täplikäs noricuminhevonen Frosty valloitti meidän Tairan sydämen viime vuoden kiertueella. Tuolloin Kaisaniemessä neitokainen nousi väliajalla upean uljaan ratsun selkään sitä ihaillen ja halaten. Siihen rakastuen.

Tuolloin takaisin telttaan palatessaan Tairan katse kiinnittyi heidän myyntipisteeseensä, jossa neitiä katseli hänen omin sanoin “uutta kotia etsivä Frosty”. Ja näinhän tuo ihana pehmolelu matkasi kainalossa Tairan omaan huoneeseen.

Nyt oli tullut se hetki, jolloin Taira oman Frostynsa kanssa lähti tapaamaan ihanaa oikeaa Frostya!

482

Tämä kaksikko asteli odottavin askelin kohti teltan uumenia. Paikalle oli saavuttava ajoissa, vaikkakin odottavien aika olisi pitkä. Ja istumapaikat oli oltava ihan käytävän vieressä, että väliajalle pääsisi pyyhältämään salaman lailla. Sillä tuolloinhan Frosty odottaisi ulokona ratsastajia ja tietysti Tairaa!

484

Odottavan aika oli kyllä todella pitkä, mutta niin vaan taas kerran Sirkus Finlandia avattiin elävän musiikin kera. Ja ohjelmalla, jota oli odotettu vuoden verran. Frosty!!! Nimittäin Frosty saapui upeana estraadille Tairan suurien aplodien saattamana.

Tytön silmät loistivat kuin sirkusteltan katon tähdet ja kädet puristivat omaa pehmeää Frostya. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin äidin silmät täyttyivät kyynelistä neitokaistaan katsellessa.

Upea esitys ja muita upeita performansseja. Niitä oli paljon ja ihana katsella.  Suuria tähtiä!

486

Ja sittenpä tuli tuo toinen suuren suuri ja odotettu hetki 🙂 Ilmoitettiin nimittäin, että väliaika alkaa…..ja ennen kuin edes lause oli loppuun saatu sanottua, nousi Taira tuoliltaan matkaten juoksu jalkaa kohti teltan ovea. Siitä ulos ja pihan poikki suuntana Frosty! Ja eipä siinä kestänyt montakaan minuuttia, kun neiti jo oli ihannoimansa hepan ratsailla. En edes pysty kirjoittamaan sitä iloa, rakkautta, kaipuuta, onnellisuutta….sitä kaikkea, mitä näkyi hänen kasvoiltaan. Odotuksen täyttymystä, Frostyn lämpöä…..

Rakkautta Tairan ja hevosen välillä!

490

Tämä ihana hetki jäi kauniina Tairan muistoihin, mutta myös meidän vanhempien. Tuota ihanaa kohtaamista kannamme vuoden mielessämme odottaen jälleen näkemistä.

493

Sirkus Finlandia oli taasen suuri taiteellinen näytös, upeilla esityksillä ja ainutlaatuisilla taiteilijoilla. Teatteria ja taikuutta.

Nyt on Sirkus Finlandia rantautunut Helsinkiin, Kaisaniemeen. Suurella sydämellä Suomilapsimatkalla suosittelee lippujen ostoa ja elämyksen saantia.

Sirkus Finlandia antaa sinulle tähän syksyyn aivan varmasti valoa ja värikkyyttä.

 


© 2016: | Travel Theme by: D5 Creation | Powered by: WordPress